Vinkkejä Nukkumatille

Nyt tässä viikon influenssaa sairastaneena voin todeta, että univelkaa ei ainakaan enää ole. Todellisia unenlahjoja ei tarvitse omistaa, kun sairastaa ja kuten sanotaankin: uni paras lääke on. Lähes viikko korkean kuumeen kourissa aina kylmähorkasta hampaat kalisten tuskahikeen kuin olisi vaatteet otettu pesukoneesta ja laitettu suoraan päälle! Elämäni ensimmäinen influenssa ja toivottavasti viimeinen, ei tätä tänne enää kiitos!

Jekku nauttii olostaan Doran voittamassa riipparissa :)

Rottaraukatkin jäivät sairastelun takia vähemmälle huomiolle, mutta ne varmasti viisaina eläiminä tajusivatkin, että äidillä ei taida kaikki olla ihan kotona J Ruokaa ja vettä häkistä kyllä löytyi, mutta puhtaita petivaatteita joutuivat nyt vähän odottamaan. Luulenpa, että rotatkin nukkuivat suurimman osan viikosta. Niilläkin, kun unenlahjat ovat sieltä parhaimmasta päästä.

Minulla on nyt ollut täällä kaksikin ulkopuolista kaunotarta Green Day –papalla kylässä, ja kuumehoureisena unohtui pappa sitten toisen naaraan luokse 1,5 vuorokaudeksi, kunnes muistin palauttaa hänet Molotov-kämppiksensä luokse. Molotov-herra itse ei ollut asiasta niin onnellinen, liekö sitten tottunut nukkumaan riippukeinussaan jo yksinään vai olikohan kateutta ilmassa, mutta tosiaan Green Day raukan vastaanotto ei ollut kauhean hellää.

Pyyhkeistä saa myös kivoja riippareita, ainakin Green Dayn mielestä.

Molotov jakaa riipparinsa Green Dayn kanssa.

Rotat todella osaavat arvostaa kunnon nukkumapaikkoja. Pesämökkihän pitää löytyä aina häkistä, mutta harvemmin niissä kuitenkaan nukutaan, ei ainakaan meillä. Iglu on ehkä joskus käytössä, varsinkin jos sinne on saatu isännän sukkia pehmusteeksi. Tosin välillä nekin lentävät nurkkaan vaikka ovatkin pestyinä sinne laitettu.

Frettiputket ovat usein myös suosittuja, niihin voi ahtautua samalla kertaa useampikin naaras. Nukutaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Kyllä siinä täytyy joustavuutta löytyä kropasta. Hmmm mahtaakohan rotilla olla koskaan niskat jumissa?

Frettiputkeen on kiva ahtautua porukalla nukkumaan.

Sain Tiinalta noin kuukausi sitten ”lahjaksi” tai rotathan sen saivat tällaisen Ikeasta hankitun muovipussiensäilytysteline, muovinen, en tiedä löytyykö näitä enää Ikean hyllyiltä, mutta toivottavasti, koska näitä tulee ostettua muutama lisää häkkeihin seuraavalla Ikea reissulla. Ikeasta saa muutakin juuri rottia nukkumapaikoiksi sopivaa tavaraa ja edullisesti, ei muuta kuin mielikuvitus mukaan ja Ikeaan! Tätä roskista olen katsellut Ikean kotisivuilta ja mietin mahtaisivatkohan meidän naiset tykätä tällaisesta http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00154808/ jos joku kokeilee ennen Ikea reissuani niin kertokaa ovatko toimivia.

Ostin tosiaan myös muutama kuukausi sitten rotille Zooplussasta Sputnikkeja joita olen häkkien kattoon laittanut. Kooltaan ne ovat sopivia naaraille ja poikasille, ja niistä on tykätty.

Riipparit eli riippukeinut, joita ensi sijassa, ripustetaan häkin kattoon, ovat rottien ehdottomia suosikkeja. Dora voitti maaliskuun näyttelyssä yhden kauniin pinkki/vaaleanpunaisen kaksiosaisen riippukeinun, jonka englantilainen tuomari lahjoitti, hankittu täältä http://snugglefuzzies.co.uk/ ja eilen Jekku tai Peppu voitti itselleen myös englantilaisen tuomarin lahjana tulleen nukkumatason, kuvaa siitä ei nyt valitettavasti ole, mutta täältä saa vähän ideaa http://www.cosybedsandburrows.com/products.html ja sieltä Cosy Hammock Hangers. Näitä ei välttämättä tarvitse lähteä tilaamaan ulkomailta asti, vaan suomalaisilta tekijöiltäkin löytyy, esim ystäväni Janina tekee rotille nukkumataivaita http://www.tuotteet.suntuubi.com/. Janinalta olenkin näitä myös ostellut. Edellisessä näyttelyssä tuli hankittua Janinalta myös noita pehmeitä tyynyjä, joita voi laittaa kuljetusboxiin näyttelyn ajaksi. Oi kun rotat tykkäävät kölliä niiden päällä, suosittelen. Jos itsellä on aikaa ja osaa askarrella niin näitähän voi aina itsekin tehdä, mielikuvitusta vaan kehiin. Itse ei oikein tuo ompeleminen onnaa, niin on helpompi ostella valmiina. Lisäksi olen kerännyt kaikki farkut ja muut housut työkavereilta ja mutsilta, koska lahkeet leikkaamalla saa myös kivoja tunneleita, joita voi hakaneuloilla kiinnittää kattoon, nämä ovat myös rottien ehdottomia suosikkeja. Sitten, kun ovat likaisia, niin heitän ne roskiin.

Dora nukkuu mielellään työkaverin entisissä housunlahkeissa :)

Rotat tosiaan ovat nautiskelijoita, ja kaipaavat nukkumapaikoikseen mukavia ja pehmeitä vaihtoehtoja!

Mistä kaikki alkoi

Ensimmäisen rottani hankin vuonna 1990. Ja kyllä, se oli heräteostos. Sinänsä mitään eläintä ei saa hankkia hetken mielijohteesta, mutta omalla kohdallani en ole kertaakaan katunut, että tämän ihanan siimahännän hankin.

Tosiaan eräänä päivänä menin muuten vain käymään ikkunaostoksilla Turun keskustassa sijaitsevassa Keskustan akvaariossa. Siellä terraariossa oli kasa siimahäntiä, ja mitä minun silmäni näkivätkään: siamese värisiä rottapoikasia. Sellainen on pakko saada, pakko saada, soi pienissä päässäni J Vähän historiaa siamese väristä, että miksi juuri tämä värimuunnos sai silmäni lautasen kokoisiksi. Joskus 70-luvulla täytin itse suuret yksi vuotta ja samana vuonna isovanhemmilleni hankittiin siamilainen kissa. Tämä kissa eli yli 20 vuotta ja oli suuri persoona, tehden minuun myös todella suuren vaikutuksen. Siksi tuo kyseinen muunnos ja vielä rotassa sai ylimääräisiä sydämentykytyksiä aikaan J

Joka tapauksessa rotan lisäksi mukaani tarttui sille asumus, joka oli suurehko boxi. Nyt vuosia myöhemmin kauhistelen, että minulle myytiin ainoastaan yksi rotta, ei siis kahta, ja asumukseksi hankin matalan boxin tapaisen asumuksen. Siihen aikaan ei tietenkään tiedetty rotista niin paljon kuin nykyään ja eläinkauppojen häkkivalikoimat eivät missään nimessä olleet sitä luokkaa kuin nykyään, puhumattakaan verkkokaupoista. Tosin tuskin niitä häkkejä tuohon aikaan oli vielä edes kauheasti kehitelty rottien tarpeita ajatellen. Kesti vielä pitkään ennen kuin tarjolla oli kunnollisia rottahäkkejä. Kaiken maailman häkkiviritelmiä tehtiin hamsteri-, kani-, marsu- ym. häkeistä.

Mutta pääasiaan eli rotta oli uros ja se sai nimekseen Jösse.  Kutsumanimeksi tuli siis sama kuin siamilaisella Jösse-kissallammekin. Jösse-rotta sai virallisenkin nimen sitten myöhemmin, Lucian Göran. Ensimmäiset pari kuukautta Jösse asui keittiön korkeissa kaapeissa, missä ei ollut ovia. Se kulki boxista kaapin hyllyille tutkimusmatkoilleen. Myöhemmin se sitten sai häkin ja kun lopulta muutin parempaan asuntoon myös juosta vapaana koko asunnossa. Jösse-rotta oli mahtava luonteinen uros kuten kaimansakin. Siitä tuli sitten aikuisena myös ensimmäisen siamese-linjani kantaisä. Tuohon aikaan eläinkaupparotat olivat jotain ihan muuta kuin nykyään. Niiden luonteet, tyyppi ja terveys olivat erinomaisia. Tosin silloin niitä hankittiinkin useimmiten varmasti kotikasvattajilta eikä tukkukasvattamoista.

1990-luvulla ei kauheasti rottia lemmikkinä ollut. Minut taidettiinkin tuntea tässä pienessä tuppukylässä Rotta-Saijana, olihan se kuitenkin harvinaisempaa, että nuorella naisella, tai ylipäätänsäkään jollakin, on lemmikkinään rottia J Yritän kesällä etsiä vielä tuolta paperikuvien joukosta Jössejen kuvat ja skannata ne tänne!

Hollantilaisia ja lomakuulumisia

Niin ne lomapäivät sitten kuluivat. Ensin olin alkukuun Tallinnassa neljä päivää. Ei siellä tullut tällä kertaa kuin pari eläinkauppaa kierrettyä. Rottia näkyi vain yhdessä paikassa. Kauempaa katsottuna luulin, että champagneja olisi terraariossa ollut, mutta ei… Kaikki tarjolla olleet ”poikaset” olivat noin 3-4kuisia uroksia, niin huskittuneita, että lähempää vain päässä oleva värisävy paljasti ne huskeiksi. Yksi kalju uroskin makoili pesämökin uumenissa, sekin varmasti jo kolme kuukautinen. Eli eipä sitten tällä kertaa matkannut Tallinnasta Turkuun yhtään rottaa ja hyvä niin. Kristiine Keskuksen eläinkaupasta tein löydön. Siellä oli pinossa Ferplastin Geo Maxi boxeja kaikilla mahdollisilla kansiväreillä. Olin kuin seitsemännessä taivaassa, sinikantinen selvästi kutsui minua eikä ollut boxi itsekään hinnalla pilattu, vähän vajaa 17 euroa. No olimme juuri matkalla Kumuun, joten enhän minä nyt boxia viitsinyt museoon kantaa vaan päätimme, että noudamme boxin sitten paluumatkalla hotellille. Nyt varmaan jo arvaatte, kyllä, myyty se oli kun tulimme samaiselle eläinkaupalle vain muutaman tunnin kuluttua. Kaikki muut värit nököttivät paikoillaan, mutta se minun sinikantinen boxi oli myyty! Loppumatkan äiteeni saikin kuulla valitustani, kuinka juuri se minun sinikantinen boxi oli myyty J ja etten unohtaisi tätä koskaan…

Kotiin palatessani olikin sitten pääsiäinen tullut, perjantain lepäilinkin ja seurustelin rottieni kanssa, jotka olivat taas raukat joutuneet kärsimään häkeissään, kun mamma oli matkoilla. Lauantaina sitten ajelin Tiinalle katsomaan Vasin (sijoitusnaaraani) vauvoja. Tiina oli sitten päättänyt ryöstää yhden lampaan itselleen. Kaikki poikaset onkin jo varattu. Siinä sitä sitten tuli samalla katsottua Tiinan omia poikasia, hänelläkin kun löytyy tällä hetkellä vähän erikoisemman värisävyn omaavia poikasia. Sieltä sitten matkasimme Teron vapaa-ajan asuntoon, joka on tyhjillään ja toimii oivasti karanteenipaikkana. Ai mitä varten tarvitaan karanteenia, no kun tuli sitten taas niitä hollantilaisia. Jospa olisi tällä kerralla parempi tuuri kuin viime vuonna. Sini + kumppanit toivat meille siis kaksi pientä tyttöä, russian silverin ja silver bluen. Loishäätö tehtiin, koska Saijan tarkka silmä löysi turkista muutaman väiveenmunan. Luonne tytöillä näyttääkin olevan täysi kymppi, mikä on tietenkin plussaa, niistä todella huomaa, että käsitelty on. Varsinkin blue tyttö on erittäin rohkea ja valloittava! Olen nyt sitten joka tapauksessa russian silver tytön osaomistaja J

Tässä kuvat tytöistä. Valitettavasti en saanut kovin hääppösiä kuvia otettu. Tiina nimesi tytöt tänään: Run To You (silver blue) ja All For Love (russian silver).

Run To You

All For Love

Sunnuntaina matkasin sitten kohti Mariaa, jossa Kaneli vauvoineen ovat kasvamassa. Kylläpäs ne olivatkin viikossa kasvaneet isoiksi. Vein ne sinne ennen Tallinnaan matkaa. Mahtavaa kun sain lomahoitajan Mariasta ja vielä mahtavampaa oli, että hän lupautui hoitamaan vauvat luovutusikään saakka! Turhaahan niitä oli kuljetella edestakaisin ja Mariallakin sattui olemaan sopivasti aikaa, joten paremmin ei olisi voinut käydä. Ihanan kesyjä luttanoita vilisi pitkin poikin pöytää ja syliä. Samaan syssyyn tuli Jaanakin katsomaan vielä ennen Ranskan matkaansa Kaneli-emoa (Jaanan sijotusnaaras) ja tulevia poikiaan. Joonaksesta, Jaanan miehestä, tuleekin nyt 3-4 viikoksi yksinhuoltaja, kun Jaana kansainvälistyy Pariisissa J

     

Maanantaina heräsin tosi aikaisin. Olin jo varautumassa siihen tosiasiaan, että tiistaina on työpäivä ja herätys klo 6. Viiden aikoihin maanantaina saavuin sitten vihdoin Suskille. Sinne oli myös ehtineet ennen minua Tiina ja Tero. Siinä sitten ihmeteltiin Delilahin härpäkepoikasia ennen kuin Hanna miehensä kanssa saapui paikalle. Hanna tuli hakemaan uutta vauvaa laumaansa. Vähän siinä yritettiin tupattaa kahta pallillista, mutta Hanna onneksi piti päänsä. Tiedänhän minä, että hän kuitenkin odottaa edelleen kuumeisesti itselleen sitä siamese poikaa J

Pääsiäinen menikin nopeasti rottatouhuissa. Vähän sain onneksi pitää myös ”vapaata”. Tässä vielä iloksenne Jaanalta saamani pääsiäisvideo. Vaikka se tuleekin ”myöhässä” niin ainahan sitä on ilo katsoa onnellisia rottia!

Rotan häntä

Rotalle häntä on erittäin tärkeä elin. Ensinnäkin rotta käyttää häntäänsä tasapainoiluun ja kiipeillessä hännällä voi tarttua ja ottaa tukea, näin liikkuminen helpottuu ja nopeutuu. Vanhoilla rotilla voi tulla joskus halvaus ja häntä voi halvaantua jopa niin, ettei rotta pysty sitä liikuttamaan. Tämä ei sinänsä haittaa, mutta voi olla, että ihmisomistaja joutuu auttamaan useammin eläintä hännän putsauksessa. Lisäksi häkki kannattaa sisustaa niin, että rotalla on mahdollisimman helppo esimerkiksi siirtyä tasolta toiselle. Toinen hyvinkin tärkeä asia on, että rotta käyttää häntäänsä lämmönsäätelyyn. Kuumalla ilmalla, jos rotan ruumiinlämpö nousee, häntäverisuonet laajenevat poistaen lämpöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö rotta voisi kuolla lämpöhalvaukseen.

Rakkaat siimahäntämme tarvitsevat pesua myös silloin tällöin. Aina ei rottaa tarvitse pestä kokonaan, mutta häntä voi tarvita kuitenkin puhdistusta. On erittäin yksilöllistä kuinka usein häntää tarvitsee pestä. Huomaat kyllä, kun hännänpesun aika koittaa. En suosittele kuitenkaan pesemään häntää joka viikko, ettei häntä kuivu liikaa. Joka tapauksessa rotta kannattaa totuttaa hännänpesuun pienestä pitäen. Alkuun pelkkä kädenlämpöinen vesi saa hännän puhtaaksi. Myöhemmin, kun pelkkä vesi ei enää toimi, voit ottaa avuksi Fairyn ja pehmeän pesusienen. Muista aina pestä sienellä häntä pepusta hännänpäähän, älä hiero ja pyöritä edestakaisin ettei suomut irtoile. Ostin tuossa muutama kuukausi sitten Groomer’s Gooppia ja se on todella tehokasta, suosittelen. Levitä kunnon nokare GG:ia kuivaan häntään ja pyörittele sitä siinä noin 5-10 minuuttia, sen jälkeen kastele häntä ja pyörittele sormenpäillä vielä hetken aikaa. Lopuksi huuhtele kunnolla ja puhdasta tuli! Pesemisen jälkeen kannattaa häntä aina rasvata vielä lopuksi, kun se kuivatettu. Rasvaamiseen sopii kaikki hajustamattomat voiteet. Itse olen käyttänyt muun muassa Vaselinia ja Tummelia.

Groomer's Goop

Rotta voi sairastua Ringtailiin, jos huoneilma on hyvin kuiva. Useimmiten siihen sairastuvat kuitenkin pesäpoikaset. Itselläni yksikään aikuinen ei ole koskaan sairastunut Ringtailiin ja se onkin todella harvinaista. Jos kuitenkin häntä kuivuu ja suomut irtoavat ja häntä on pinnaltaan kuhmurainen, kannattaa kiinnittää huomiota ilmankosteuteen. Ensiapuna häkin päälle voi laittaa kosteita pyyhkeitä, mutta pidemmän päälle kannattaa hankkia ilmankostutin. Mutta kuten sanottu tämä on todella harvinaista. Yleisempiä ongelmia voivat ovat haavat ja tulehdukset hännässä. Näihin auttaa Terra-Poly antibioottivoide, jota saa eläinlääkäristä. Kyseessä on reseptilääke.

Terra-Poly antibioottivoide

Rotta voi myös loukata häntänsä. Tiedän tapauksia, että rotta on tipahtanut ja tömpsähtänyt suoraan häntänsä päälle. Häntänsä loukannut rotta pelkää usein kosketusta, se voi piippailla itsekseen aina kun joku osuu häntään tai jopa liikkuessaan aina kun häntä koskettaa ympärillä olevaan ympäristöön. Lepo on tähän paras lääke. Yleensä rotta toipuu muutamassa päivässä. Jos kuitenkin tapahtuu onnettomuus ja rotan hännästä irtoaa paloja niin että se on vereslihalla tai jopa luuta näkyy, eläin täytyy viedä välittömästi eläinlääkäriin, jossa voidaan arvioida täytyykö häntä amputoida.

Täältä lisää hyvää tietoa siimahännistä

http://www.ratbehavior.org/RatTails.htm

En ymmärrä miksi esimerkiksi Jenkeissä kasvatetaan hännättömiä rottia. En osaa kuvitella rottaa ilman häntää, omasta mielestäni juuri häntä tekee rotasta rotan. Onneksi meillä Suomessa ei sellaisia hullutuksia harrasteta.

Poikaset hoitoon

Vihdoin olen ansaitulla talvilomalla. Huomenna on lähtö Tallinnaan neljäksi päiväksi ja poikaset on viety hoitoon. Suskilla on Delilahin poikaset. Delilah on Suskin oma naaras, jota hän ystävällisesti lainasi minulle, kun kovasti toivoin Annalla olevalta sijottiurokselta Flanderssiltä vielä jälkeläisiä. No se ei ihan nappiin mennyt. Toivoin jotain ihan muuta mitä sain. Poikueessa on russian agouteja, russian stoneja ja russian agouti stoneja. Hienon värisiä juu, mutta eivät nyt oikein sovi jalostussuunnitelmiini. Edelleen neljä poikaa kaipailee omaa omistajaansa, pojista yksi on russian agouti, yksi russian stone ja kaksi sitten niitä russian agouti stoneja. Kaikki poikaset ovat sileäkarvaisia tietenkin, koska vanhemmatkin ovat. Joka tapauksessa mahtavia poikasia odotettavissa, vanhemmat ovat ihan kymppejä luonteiltaan ja Suskin luona poikasia lääpitään enemmän kuin tarpeen J

Torstaina vein sitten Tiinalle ja Terolle Vasi-mamman hoitoon. Vasi on myös sijoitusnaaras Tiinalla, tosin sijotussopimus päättyy nyt poikasten luovutusiän tultua täyteen. Poikaset on aika pullukoita. Sieltäkään en sitten saanut sitä kauan kaipaamaani russian buff tyttöä itselleni kotiin, koska kaikki kyseisen väriset poikaset ovat uroksia. Poikueessa olisi kuitenkin vielä vapaana siskot, jotka myydään vain yhdessä. Hauskan parin näistä joku saakin, toinen tytöistä on musta ja toinen buff eli vaalea väriltään.

Perjantaina keräsin kimpsut ja kampsut autoon, joka täyttyikin mukavasti häkistä, kuivikkeista, ruuista ja tietenkin tärkeimmistä eli Kaneli-emosta ja poikasista. Vielä siellä etsii siamese poikasia omaa kotiaan. Vähän on ollut rottarintamalla poikasia, eikä alkuun ollut missään nimessä tarkoitus, että ne olisivat minulla kasvaneetkaan, enhän sentään näin montaa poikuetta ehdi käpälöimään tarpeeksi. Mutta joskus voi kaikille meille tulla mutkia matkaan ja suunnitelmat muuttua. Onneksi tosiaan Maria tuli avuksi Kanelin kanssa ja koko poikue saakin viettää Marialla aina luovutusikään asti. Mielenkiintoinen kokemus Mariallekin, kun saa nähdä miten poikaset kehittyvät, itse ei edes enää muista sitä ekaa kertaa J

Jep ei muuta kuin pakkaamaan ja vastailen taas sähköposteihin ensi viikon perjantaina, joten älkää ihmetelkö jos vastausta ei ihan niin nopeasti tule kuin yleensä meikäläiseltä J

Tässä vielä Hannalta saamiani rottapoikakuvia meiltä ja Janinalta lähtenäistä vauveleista, kauheasti ne on kasvanu!
http://s1192.photobucket.com/albums/aa322/PsychosisRats/