perjantai 31. elokuuta 2012

Syntymistä ja kuolemista

Isorotta on luonnonvaraisena todellinen eläinmaailman selviytyjä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että ne eläisivät pitkään. Usein kuvitellaan virheellisesti, että villirotta eläisi kesytettyjä rottasukulaistaan kauemmin. Tämä ei siis kuitenkaan pidä paikkaansa. Villirotista selviytyjän tekee vain niiden nopea lisääntymistahti, sopeutumiskyky ja älykkyys. Rottanaaras tulee kiimaan noin viiden vuorokauden välein ja kantaa poikasiaan 21-23 vuorokautta. Naaras on valmis parittelemaan heti synnytyksen jälkeen, joten juuri tämä tekee rotasta menestyjän luonnonvaraisena. Kesyrottia ei missään nimessä lisäännytetä samaan tapaan, yleensä kesyrottanaaraille tehdään vain yhdet poikaset.

Villirotan elinkaari on useimmiten suhteellisen lyhyt. Onnettomuudet, tappeluista aiheutuneet vammat, muut sairaudet ja viholliset tappavat ne usein jo ennen aikuisikää. Kylmä talvi vähentää myös rottakantaa erittäin huomattavasti. Vanhuuden oireista kärsivä rotta ei selviydy luonnossa.
Kesyrotat elävät keskimäärin 20-24 kuukautta, mutta myös kesyrotta voi menehtyä jo nuorempana syystä tai toisesta, ja myös elää yli kaksivuotiaaksi. Vanhin tietämäni kesyrotta oli noin 3,5 vuotias, ja tästä iästä olen täysin satavarma, koska olen nähnyt eläimen poikasesta lähtien. Tämä kyseinen rottanaaras oli kuitenkin aikamoinen harvinaisuus. Olen myös silloin tällöin kuullut, että jonkun kesyrotta eli 4-5 vuotta, asui ensin kaverilla kaksi ja sitten toisessa kodissa kolme. Itse en henkilökohtaisesti usko näihin ihmetarinoihin. Itselläni kun on ollut jo yli 20 vuotta kesyrottia, kummastelen miksi yksikään rotistani ei ole elänyt noin kauan! Tämän viikon tiistaina sijoitusherramme Kankkunen (Zaya's Kankkunen) Niinalla täällä Turussa kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen, koskaan ei pojalla ollut mitään sairauksia vanhuuden vaivoja lukuunottamatta. Kankkunen olisi täyttänyt kolmen kuukauden päästä kolme vuotta. Tietenkin olisimme toivoneet, että herra olisi täyttänyt kolme vuotta, mutta tästäkin iästä voimme olla onnellisia.

Erityisen tärkeää on ruokkia kesyrottia terveellisesti. Niitä ei saisi missään nimessä päästää lihoamaan, koska tämä tietää usein lyhyempää elinikää ja elintasosairauksia ilmenemistä. Lihavuus voi tuoda mukanaan muun muassa kasvaimia ja diabeteksen, joten pidäthän rottasi terveellä ruokavaliolla. Aikuinen rotta, joka kasvaa vain leveyssuuntaan, ei tarvitse ruokaa suuria määriä.

Kuolemasta sitten takaisin syntymiseen, siihen iloisempaan tapahtumaan. Niin tai joskus voi käydä siinäkin huonosti, meinaan synnytyksessä.
Tuike, sijottinaaras tai ei sinänsä, vain kasvattini Tapsalla, johon jäi jalostusoikeusmahdollisuus. Ja niinpä sitten päätimme tytön astuttaa kun sopiva sulhokin löytyi Tapsan ja Suskin luota, sijoitusurokseni Flaksi. Synnytys lähestyi ja verta alkoi yhtenä yönä viime viikolla tulla, mutta poikasia ei vain kuulunut. Tästä meni vielä vuorokausi kunnes Tuike-mamma vihdoin sai poikasensa maailmaan, valitettavasti kuolleena. Juttelin juuri asiasta Suskin kanssa, kun pesästä kuului hento piippausääni ja myöhemmällä tarkastuksella pesästä löytyi vain yksi elävä poikanen. Tässä sitä sitten on jännitetty selviääkö poikanen vai ei. Nyt pieni poika on viikon ikäinen, mutta vielä menee ainakin viikko kunnes voimme olla varmoja sen selviytymisestä. Pienet poikueet (1-3 poikasen) ovat aina hieman riskibisnestä, koska pienellä suumäärällä ja imemistahdilla voi maidontuotanto pysähtyä jo ennen alkujaan. Peukut nyt pystyyn pienen pojan puolesta.

Meillä on tällä hetkellä astutuksessa neljä muutakin naarasta, Tellun russian blue tyttö, josta odotetaan russian blueta, blackiä ja black eyed siameseja. Lisäksi minun Punkku (siamese) lähti viikko sitten Halikon näyttelystä Susannan hienolle ja mahtavaluonteiselle siamese urokselle astutukseen. Sieltä toivottavasti tulee punasilmäisiä simskuja maailmaan!
Kaksi muutakin tyttöä on miehelässä, toinen Teemulla ja toinen Tiinalla, joten eiköhän tässä kohtapuoliin odoteta vauvoja tulevaksi.

Alustavia varauksia olen ottanut vastaan sähköpostitse saija@zayasrats.com

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Rapinaa, rekkarointeja, näyttelyä....

Ompas kulunut paljon aikaa viime kerrasta kun tänne jotain rustasin. Työt alkoi eli kesäloma loppui, joten aikaa ei enää jääkään niin paljon ylimääräiseen, kuten tämän blogin kirjoittamiseen.

Poikasia on elokuussa ollut ja mennyt, vielä on kolme jäljellä, joista yhtä lähden vielä viemään sijoituskotiin hetken kuluttua. Lisäksi eilisestä LSKGY:n näyttelystä tuli ostettua ystävälleni Sarille syntymäpäivälahjaksi hänen jossain vaiheessa ihailemansa honey värinen rottatyttö. Meillä on siis vieraileva tähtönen vielä viikon ennen kuin syntymäpäivälahja kulkeutuu omalle omistajalleen :D

Eilen oli tosiaan LSKGY:n perinteinen Halikon näyttely. Saimme Ruotsista tuomareita, Jesperin, Potkun ja Astridin. Minun tehtävääni kuului heidän kuskaamisensa satamasta näyttelypaikalle ja takaisin. Lisäksi touhusin Potkun sihteerinä/assarina, vaihtelimme Elinan kanssa tehtävässä ja Anne ahkeroi myös meidän pöydässämme. Muutaman eläimenkin olin tuonut näyttelyyn ja arvostelut vaihtelivat laidasta laitaan. Rubu tyttöni Rillumarei sai sileissä yhden tähden, henkilökohtaisesti pidän enemmän tytön siskosta Rimppakintusta, mutta tässä kait se suola on, ei meitä tuomareita ole tosiaankaan samasta muotista tehty. Yllätyksenä oli russian blue naaraani saamat kaksi tähteä ja Paras juniori ja ROP3 sileissä. Tämä tyttö siskonsa kanssa lähtikin sijoitukseen Janinalle. Rottia oli siis ilmoitettu suuri määrä, joten päivä päättyi todella myöhään, mutta sain kuin sainkin tuomarit takaisin satamaan puoli kahdeksi. Sitten vein vielä yhden sijottiuroksen kotiinsa ja kipikapin kotio. Kassi oli matkalla tyhjentynyt, kun kikkura simskutyttöni lähti Susannalle astutukseen, josko sieltä sitten tulisi punkkusilmäisiä simskuja muutaman viikon päästä, peukut pystyyn. Kotiin päästyäni huomasin, että jalat olivat täysin hyytelöä ja kirjoituskäsi kramppasi, koskaan ei vielä tässä kunnossa olekaan ollut  heti näyttelyn jälkeen. Tämä aamu oli odotettavanlainen, kun pieni päänsärky ja niskakipu oli päällä heti herätyksestä asti.

Joka tapauksessa olen ahkeroinut ja sain tänään vihdoin Rapinan 3/2012 valmiiksi, pari viikkoa iltoja siihen meni. Ihanaa, kun taas kerran löytyi ihmisiä artikkeleineen ja kuvineen, jotka auttoivat saamaan kokoon vuoden kolmannen numeron. Toivottavasti ahkeria ihmisiä löytyy vielä viimeiseen numeroon. Rapina lähtee sitten huomenaamulla painoon, ja tulee postilaatikoista syyskuun aikana.

Kesyrotilla on käytössä myös sukutaulut eli rekisteröintikaavakkeet, paperit, miten kukin niitä nyt sanookaan. Olen toiminut nyt pari vuotta Kesiksen rekisteröijänä, ja se on ollut ihan mukavaa. Tänään tuli myös pari omaa rottaa rekisteröityä, kun niistä löytyi jo valmiina olevat paperilliset paperitkin. Jokaisen virallisen kasvattajan tulee rekisteröidä vähintään 5 eläintä vuoden aikana säilyttääkseen kasvattajanimensä. Zaya's rottasia on rekisteröity tähän mennessä tämän vuoden aikana yhteensä 23, suurin osa meidän tai sijoituskotien omistamia. Vielä muutama täytyy rekisteröidä, etteivät laatupalkinnot mene vanhaksi. Niin nykyäänhän ei voi rekisteröidä, kun sellaisia rottia, jotka ovat saaneet näyttelyissä laatupalkinnon, sukutauluhan annetaan jokaiselle poikaselle mukaan, mutta numeron ja leiman saa vasta näyttelyssä saadun laatupalkinnon avulla. Täältä voi lukea lisää kesyrottien rekisteröimisestä.

Ensi viikolla alkaakin sitten kasvattajakurssilaisten ensimmäisten tehtäväpakettien purku. Siinä riittää taas hommaa vähäksi aikaa. Suomen Kesyrottayhdistys sai myös uuden logon, tämä tietää myös töitä minulle, kun vastaan lomakkeista, kaikkiin lomakkeihin on saatava uusi logo, ei mikään nopea homma. Mutta kaikki aikanaan :D

Kesiksen uusi logo

torstai 9. elokuuta 2012

Jurvan näyttely 4.8.

Harvemmin näin aikaisin elokuusta on vielä näyttelyitä, mutta kiva sinänsä, että kun syksyksi on tulossa pitkäkin väli, ettei näyttelyjä ole tai ovat minulle vähän liian kaukana. Meitä vielä siunattiin sopivalla ilmalla, ei ollut tukahduttavan kuuma, muutoin olisi varmasti pitänyt jättää omat rotat kotiin.

Sain tosiaan kevät-kesällä EPJY:ltä kutsun tulla arvostelemaan virallisia rottia Jurvaan. Ja mikäs siinä, siellä päin maata on aina mukava käydä, ihmiset mukavia ja tunnelma noissa näyttelyissä aina rento.

Lähdimme matkaan sitten jo perjantaina, tarkoitus yöpyä pe-la välinen yö niin ei tarvitse ihan silmät ristissä arvostella, itseni lisäksi siis mukaan lähti tuttu porukka: Janina, Tiina ja Tellu. Tellu arvosteli pet rotat. Tellukin lopulta saapui Raisioon ja pääsimme matkaan pienen boxien sovittelun jälkeen.

Olen ymmärtänyt että matkaan piti kulua aikaa noin 3,5 tuntia ja siihen meni sitten jotain 4,5, en kyllä ymmärrä, miksi siitä tehtiin niin suuri numero, jos nyt vähän haluaa kuvailla matkalla maisemia, kaikki latokuvatkin meni ihan pieleen :D Voi Janina-parkaa, kuskin homma ei ole ikinä helppoa varsinkaan, kun kyydissa on kolme kamerat kaulassa istuvaa, jotka näkevät ympärillään kaikkea ihanaa. No ei voi mitään, kyllä Suomen kesä on todella kaunis <3

Janina ei ymmärtänyt kuin vasta tässä vaiheessa, että nyt olisi parempi hidastaa :D

Tässä vaiheessa automme oli jo pysähtynyt ja Janina-kuskimme suu ammollaan
nojasi pelkääjän paikalla istuvaan Tiinaan :D

Katoppa vaan, ei ole matkaa kuin 13km matkaseurani kotikonnuille :D


Rotat ottivat matkan tottuneen rennosti, jopa ekakertalaiset, olin ihan ylpeä "pikkuisista" rubu tytöistäni. Ja loppuillasta saavuimme Jurvan nuorisotalolle, johon saimme majoittautua yöksi.
EPJY:n porukkaa olikin jo paikalla ja ilmapatjoja löytyi sieltä täältä. Tellu varasi ekana oman nukkumapaikkansa.


Tellun soffa ja Jaffa-verhot.
Sitten seuraavana aloin rakentamaan pesää voimakkaan Tellun avustuksella itselleni ja Tiinalle nuorisotalon tietokonehuoneeseen. No ei sinne paljoa muuta sitten mahtunutkaan.


Eikä ollut yhtään tiivistunnelma :D

Sitten paikan päälle ilmaantuivat vielä pohjosen marsuimmeiset, kävimme sitten tietenkin Tellun kanssa niitä lääppimässä, siis niitä marsuja. Höpöttelin myös näiden mukavien tyttösten kanssa pidemmänkin aikaa, siksi biljardipeli jäi vain ajatusasteelle, ehkä sitten Janina ensi kerralla näytän miten sitä peliä pelataan.

Tellu ja posliinimarsu.

Yö meni kuunnellessa kuorsausta ja jostain syystä palelsin niin paljon, että viiden aikoihin aamulla lisäsin vaatteita lisää niskaan ja sitten tuli kuuma. On se kumma juttu, ettei Tiina yhtään lämmittänyt, lipitti vain juomaa (alkoholitonta) pitkin yötä. Heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa kylkeä, kun rakas ilmapatjamme oli herkkä ääntelemään. Viereisessä huoneessakin se aiheutti hilpeyttä ja jopa ärtymystä, mutta minkäs teet kyllähän sitä nyt pitää vaihtaa välillä asentoa :D


Pieni osa yöpyvistä elikoista :D

Jotkut puunasivat vielä yön pimeinä tunteina elukoitaan.

Tämä herra ei kuorsannut, kyllä se lähti ihmisistä...

Olikohan se tämä tyyppi, jolle piti lisätä ruokaa koko ajan? 

Rottien ja mursujen lisäksi paikalle oli saapunut myös gerbuloita.

Lauantaiaamuna pirteinä peipposina sitten lähdimme hitaasti, mutta varmasti kohti näyttelypaikkaa, joka sijaitsikin parin kilsan päässä. Omat rotat valmiiksi oikeisiin bokseihin ja numerolaput päälle ja sitten tuomaripöydän taakse, kiitos Janinalle sihteeröinnistä ja Emmille assaroinnista.
Minulle oli niin vähän rottia ilmoitettukin, että rexit ja muutama päänsärkyluokkaeläin tuli vaan arvosteluun. Sain kuin sainkin kuitenkin ROP 1-5 palkittua, ettei sentään mennyt niin huonosti että olisi tullut vain 3 laatuykköstä, muistaakseni minulle on joskus käynyt niinkin :D


Tellu vasemmalla ja Tiina oikealla.

Riika siellä jotain ainakin touhuaa.

Neljä ihmistä arvostelee yhtä rottaa, voi pyhä sylvi!
Kyllä se Sanna osaa, häipykää sieltä :D

Tellun sihteerinä toimi Piia.

Taas Riika häärää jotain, saakohan se valmista aikaseks :D

Päivä meni nopeasti, käytiin välillä tuomareitten kanssa syömässä, yritin "vähän" ehdotella naisille Porin hyvistä puolista näyttelyrintamalla, toivottavasti joskus päästäisiin sinnekin :D
Päänsärkyluokissa oli esitteillä russian silver agouti ja russian dove agouti, tässä kuvakin niistä

Olivathan ne erivärisiä juu...

Kun arvostelut oli osaltani pulkassa, kävin pihalla vähän sammakoita kuvaamassa. Palasin vielä näyttelyareenalle tuijottelemaan muiden arvosteluja.


Onko ne siellä? Elina selvästi etsii niitä silmiä...

Ja sitten täytyi tietty käydä agilityäkin katselemassa, vaikken siitä mitään ymmärräkään, ihailen vain rottia, kun menevät niin hienosti. Ja kiitos ehdotuksesta, mutta jätän tosiaan nyt väliin osaltani tämän agilitytuomariksi kouluttautumisen, johonkin se raja pitää kuitenkin vetää :D

Selvästi tämä ensimmäinen este oli se, mihin olisi haluttu mieluiten jäädä.


Juu joku kiva haju tässäkin tais olla....

Näin se mennään ku osataan :D
 Kuten sanottu näyttelypaikalla oli rento meininki. Paluumatka ei mennytkään niin rennoissa menoissa, kun navi ohjasi meidät ties mihin, me kaikki niin rakastamme näitä nykyajan vekottimia, jos ne vain toimisivat niin kuin pitäisi. Poris tai Raumal tairettiin pysähtyäkkin, mut jossain vaihees Janina iski mut puikkoihin ja mä ajoin meiät takas Raisioon. Sitten vielä Suskin kautta, että sain mun lapset hoidosta. Aikas myöhään sitä lopulta kotona oltiin, vaikkei ees kuvaamaan enää kauheesti pysähdytty. Reissun jälkeen kyllä päätin ostaa uuden akun kameraan, kyllä se nyt rupee käymään viimisiä, kun ei jaksa edes yhtä näyttelymatkaa toimia :D

Parin viikon päästä sitten Halikon näyttely, siellä nähdään!

Siis ei voi rennompaa elukkaa enää olla :D